Oona, Saksa
Neljä pitkää, mutta samalla niin lyhyttä kuukautta on jo takanani. Aika juoksee niin nopeasti: ei voi olla mahdollista, että jo melkein puoli vuotta olen ollut poissa kotoa. Toisaalta täällä on toinen kotini, enkä vielä pode ollenkaan koti-ikävää Suomeen.
Ensimmäiset viikot isäntäperheessäni ja vieraassa maassa olivat huvittavia: tuntui, kuin minut oltaisiin vain tiputettu vieraiden ihmisten joukkoon osaamatta kieltä ja tuntematta tapoja. Sopeutuminen uuteen kulttuuriin oli aivan vierasta, mitään sellaista en ollut vielä ikinä tehnyt. Samalla kuitenkin „uusi alku“ oli ihana, kun kukaan ei tuntenut minua etukäteen ja sain aloittaa täysin puhtaalta pöydältä.
Isäntäperheeni on vielä ihanampi, kuin etukäteen muutaman sähköpostin ja syntymäpäiväpuhelun pohjalta olin kuvitellut. Perheeni kanssa kanssa olemme niin erilaisia, mutta kuitenkin niin samanlaisia ja yhtä perhettä. Minua kohdellaan yhtenä perheenjäsenenä, eikä vain vaihto-oppilaana, mistä iloitsen valtavasti! Minulla on samat velvollisuudet kuin sisaruksillani ja saan yhtälailla kuulla kunniani, jos en tee hommiani. Edellämainitun asiankin lasken vain positiiviseksi, ja oikeastaan minulla ei ole perheestäni mitään negatiivista sanottavaa! Olen maailman onnellisin, että olen juuri tässä perheessä.
Koulutulokseni ovat suurimmaksi osaksi olleet vielä huonoja, mutta ne ovat parantuneet sitä mukaa, kun opin kieltä. Ainakaan vielä en ole jaksanut kauheasti keskittyä lukemaan, kun arvosanoilla ei ole liiemmin väliä ja on niin paljon muuta tekemistä. Käyn siis tavallista saksalaista „lukiota“, jos sitä voi lukioksi kutsua, kun välitunneilla jaloissa juoksentelevat myös seitsemän vuotta minua nuoremmat koululaiset. Yleisesti isompina eroina suomalaiseen lukioon voin sanoa, että kirjoitamme paljon enemmän erilaisia tekstejä, opettajia tulee teititellä ja kouluruokaa ei ole.
Arkeahan elämä täälläkin on, mutta ihanaa sellaista! Uudet ystäväni ovat ihania ja Berliini on mahtava suurkaupunki, jonka tarjonnasta saan yli neljän miljoonan muun asukkaan kanssa nauttia. Koko kaupunki on jo joulutunnelmissa, kun ihmiset käyvät joulumarkkinoilla juomassa Glühweinia, vaikka lunta ei ole maassa.
Vielä ehtii hakea ensi vuodeksi vaihto-oppilaaksi, ja jos seikkailu yhtään kiinnostaa, suosittelen enemmän kuin lämpimästi! En ole vielä hetkeäkään katunut, että ryhdyin tähän. Nyt jo tuntuu kamalalta kuvitella, miltä tuntuu ensi kesänä jättää saksalainen perheeni, kotini, kouluni ja ystäväni. Onneksi siihen on vielä pitkä aika.
Liebe Grüße,
Oona Tuominen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti