tiistai 1. lokakuuta 2013

Rakastan vaihtarielämää

Ella, Saksa

Vaihtovuoden alku on kuin uuden elämän aloittamista, pitää löytää oma paikkansa täysin toisenlaisesssa perheessä mihin on tottunut, saada uudet ystävät ympärilleen, opetella suunnistamaan koulusta kotiin, oppia kommunikoimaan täysin uudella kielellä ja yksinkertaisesti totuttauduttava kohtaamaan kaikki uusina sekä tuntemattomina asioina. Jännittävää ja pelottavaa, mutta kertakaikkisen ihanaa.



Yleensä oletetaan, että vaihtarielämä on ruusuilla tanssimista. Ehei, harhaluulo. Nyt kun täällä on tullut vietettyä parisen kuukautta, niin on näitten mahtipäivien joukkoon mahtunut jo monenmonta huonompaakin päivää. En ymmärrä mitään, en osaa puhua mitään, kukaan ei puhu mulle, matikanlaskut on mahdottomia, Saksan 1500-luvun kirjallisuus tunti on ollut täysin hepreaa, myöhästyn bussista, vaihtobussiani ei näy eikä kuulu ja eksyn koiran kanssa maissipeltoon. Tuollaisena päivänä todellakin tekisi vai mieli hautautua peiton alle ja toivoa parasta, että seuraavana aamuna löytää itsensä omasta sängystä, Suomesta. Mutta huonoistakin päivistä on selvitty ja taas pikkusen vahvempana lähdetään aina kohtaamaan uusia haasteita.


Tässä parissa kuukaudessa oon todellakin oppinut nauttimaan ihan pienistä jutuista, jotka piristävät päivää. Päivänfiilikset voivat nousta taivaisiin siitä, kun luokkakaveri kertoo koiransa nimen olevan myös Ella, tuntematon tyyppi koulussa moikkaa, kaveri ihastuu smurffi-sanaan, naurat itsesi kipeäksi draamatunnilla, löydät kotiin YKSIN, postilaatikossa odottaa kirje, teen kerrankin kaikki tehtävät oikein informatikin tunnilla (kunnes opettaja tulee, ja sanoo kaiken olevan väärin)tai kun onnistun jotenkin ihmeellisesti aiheuttamaan jälleen uuden väärinkäsityksen.

Alkuvuosi on ollut mahtava, rakastan mun elämää tällä hetkellä niin paljon kaikista vaikeuksista huolimatta. Ja toisaalta kun pidemmän päälle ajattelee, niin eivät nekään mitään vaikeuksia olekaan, VAIN asioita, joihin en ole Suomessa tottunut, ja jotka varmasti tulevat vielä kasvattamaan mua ihmisenä vuoden varrella. Sitä odotellessa.

Oon hehkuttanut vain kuinka rakastan mun elämää, okei, rakastan mä Nutellaaki, hahah.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti