torstai 26. syyskuuta 2013

Fiiliksiä ja muuta Etelä-Afrikasta

Matilda, Etelä-Afrikka

Nyt on yllättäen kulunut seitsemän viikkoa saapumisestani Etelä-Afrikkaan. Tuntuu, kuin olisin ollut täällä vain hetken, mutta Suomesta lähdin ikuisuus sitten. Ennen mun lähtöä yritin tietoisesti olla ajattelematta sitä. En halunnut laskea päiviä. Kun on edessä jokin iso tapahtuma, päivä kerrallaan -asenne on parasta. Halusin nauttia Suomesta enkä jännittää tulevaa. Loppujenlopuksihan kaikki on vaan elämää ja kaikki ihmiset, jotka tapaat on vain ihmisiä. Host-perheetkin.

Kun istuin lentokoneessa, kirjoitin päiväkirjaani, että en jännitä (en tosin tiedä oliko se totuus). Ajattelin vaan kaikkea upeaa, mitä tulee tapahtumaan. Kuitenkaan mun kuvitelmat ei ollut vähääkään oikeassa, mutta ne helpotti jännitystä. Jos nyt joku, joka vielä odottaa vaihtovuottaan lukee tätä, niin ohjeeni on, että hyväksyy sen, ettei voi millään tietää millaista kohdemaassa on. Siihen ei voi valmistautua. Kun lähdet vaihtoon, otat sian säkissä ja kaikki, mitä vastaan tulee, pitää ymmärtää ja hyväksyä.

Ensimmäiset päivät oli pahimmat. Mun kulttuurishokki pamahti päälle välittömästi. Ensimmäisen viikon itkin itseni uneen ja tuntui, etten tuu koskaan sopeutumaan tänne ja tuntemaan tätä paikkaa kodiksi, mutta toisin kävi kun vain jaksoin olla ja yrittää ja odottaa. Uuteen perheeseen ja kulttuuriin putkahtaminen näin kertaheitolla ilman pehmeää laskua ei voi mitenkään olla helppoa, vaikka kuinka kuvittelisi olevansa valmistautunut.

Noin kahdessa viikossa oli jo helpompi olla. Ensimmäinen päivä koulussa oli kiva. Etenkin mustat on tosi sosiaalisia ja ihmiset kirjaimellisesti piirittää vaihtareita. Mun koulussa on kaksi vaihtaria, minä ja host-veljeni virosta. Mä en siis ole ainoa vaihtari perheessä, mikä on aika harvinaista mutta host-äitini on yfu-työntekijä. Koulu täällä on tosi kaoottista ja sääntöjä ei noudateta. Aluksi se oli mulle kova shokki, mutta näin asiat on Afrikassa. Ei tosiaan huolehdita turhia ja etenkin aikataulut on joustavia. African time.

Nyt mä jo rakastan täällä oloa ja se muuttuu paremmaksi koko ajan. Etelä-Afrikkalaiset on suurisydämistä ja ymmärtäväistä kansaa. Ja rentoa. Vaikka tää paikka on maailman rikostilastojen kärjessä, ihmiset jaksaa vitsailla siitä. Tähän taloon on murtauduttu ainakin kahdesti aikaisemmin (nyt meillä on parempi turvajärjestelmä) ja mulle oli tosi hankala käsittää, että niitä rikoksia ihan oikeasti tapahtuu koko ajan. Se rajoittaa elämää aikalailla, mutta nyt jo oon tottunut siihen, ettei ulkona kannata kävellä pimeällä ja verhot pitää aina sulkea.

Ainiin, täällä on hirmuisen halpaa. Elokuvissa käynti on kaksi euroa ja hamsteri 80 senttiä. Siinä ne tärkeimmät. Afrikkalaiset osaa nauttia elämästä ilman turhia huolia.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti