Viikko sitten tekemälläni Hampurin reissulla tajusin ensimmäistä kertaa, että hyvin lyhyessäkin ajassa on mahdollista kiintyä tiettyyn kaupunkiin. Tätä kirjottaessani en kuitenkaan tarkoita Hampuria, vaan omaa tämänhetkistä kotipaikkakuntaani Berliiniä. Vietin Hampurissa vain kaksi päivää, mutta siitä huolimatta ehdin jo ikävöidä kotiin Berliiniin. Matkaseurani kanssa huomasimme vertailevamme näitä kahta edellä mainittua kaupunkia tiuhaan tahtiin, ja oli ihana huomata, että jo kahdeksassa kuukaudessa minusta on alkanut kuoriutua esiin pieni berliiniläinen. Alussa pelottavilta tuntuneet metrotunnelit ovat muuttuneet arkipäiväksi ja ihmisten vilinässäkään ei enää ahdistu niin nopeasti. Berliini on alusta asti tuntunut kodilta, ja koostaan riippumatta hyvin lämminhenkiseltä ja kiinnostavalta. Olen asunut koko elämäni Lahdessa, joka asukasluvultaan Berliiniin verrattuna on hyvinkin pieni.
Muistutan kuitenkin kaikkia vaihto-oppilaita jotka haaveilevat isäntäperheensä asuvan suurkaupungissa; vaihtarivuosi on satavarmasti yhtä hauska, vaikka kaupungiksi ei osuisikaan New York tai Pariisi! Suurkaupunki vie paljon energiaa ja tuo mukanaan myös ongelmia, joita pienemmissä paikoissa asuvat eivät luultavasti joudu kohtaamaan. Berliinissä esimerkiksi asuu niin paljon ulkomaalaisia, että vaihto-oppilaaseen ei koulussa välttämättä kiinnitetä kovin paljon huomiota.
Monet ystäväni ovat sanoneet, että hekin asuisivat mielummin Berliinissä kuin pienessä kylässä. Niin minäkin aluksi ajattelin. Täällä asuessani olen kuitenkin oppinut arvostamaan omaa kotikaupunkiani Suomessa, sitä ihanaa kiireettömyyttä ja hiljaisuutta, jota täällä 5,4 miljoonan ihmisen muotimekassa on vähän vaikeampi löytää. Berliini yllättää joka päivä, ja tiesin jo alusta saakka, että Suomeen palattuani tulisin myös uutta kotipaikkakuntaani kaipaamaan. Pikaruokien kuningas Döner, rennot ja hauskat ihmiset sekä berliiniläisten kohteliaisuus ovat vallanneet sydämeni. Bussissa ja metroissa kovaääninen puhelimeenpuhuminen, pysäkeillä polttaminen ja liikennevalojen vaihtumisnopeus sen sijaan vaativat vielä totuttelua. Olen onnellinen, että vaihtarivuoden ansiosta olen löytänyt itselleni kakkoskodin, jonne haaveilen tulevaisuudessa muuttavani.
Keväisin terveisin,
Saara, Ambassador-stipendiaatti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti