maanantai 21. maaliskuuta 2011

Elämäni vuosi Itävallassa

Elokuvaillat ystävien kanssa, naamiaisbileet, kokkausta perheen kanssa, uskomattomat laskettelureissut ja aptér ski ovat vain osa lukemattomista kokemuksistani seitsämän kuukauden aikana Itävalloissa. Kun elokuussa jännittyneenä, alahuuli rikki pureskeltuna, seisoin Helsinki-Vantaan lentokentällä, minulla ei ollut aavistustakaan mitä vaihto-oppilasvuoteni tulee sisältämään, ainoa tavoitteeni oli suoriutua koko vuosi kunnialla läpi.

Heti isäntäperheen tavattuani tunsin olevani osa perhettä, niin hyvin he minut ottivat vastaan. Isäntäperheeltäni olen oppinut paljon asioita, joita en koskaan olisi Suomessa voinut oppia. He ovat laajentaneet maailmankuvaani ja lisänneet itseluottamustani. Päinvastoin olen myös heille opettanut omasta maastani ja kulttuuristani tyypillisiä tapoja. Kodin ulkopuolelta olen myös saanut elämän ikäisiä ystäviä niin avoimista ja aina ystävällisistä paikallisista ihmisistä kuin myös maailman toiselta puolelta tulleista vaihto-oppilaista. Tiedän, että side näihin ihmisiin ei tule katkeamaan Suomeen paluunikaan jälkeen. Olen jakanut jo paljon kokemuksia näiden ihmisten kanssa ja tiedän, että sydämeni tulee olemaan aina puoliksi tässä maassa, tässä kodissa ja näiden ihmisten luona.

Muiden ihmisten lisäksi vaihtarivuosi on opettanut paljon minusta itsestäni. Se on antanut minulle rohkeutta ja vahvuutta, opettanut kärsivällisyyttä ja takonut uskoa itseeni.

Täällä keski-Euroopassa ovat lumet alkaneet jo sulamaan ja intohimoisinkin laskettelija on jo melkein laittanut laskettelusukset syrjään ensi vuotta varten. Kaduilla näkee jo ihmisiä ilman toppatakkia, ja minäkin, ikuinen vilukissa, rohkenen jo jättää talvitakin kotiin. Kevätväsymystä on liikkeellä, muttei kuitenkaan niin paljon, että jättäisimme tulevat vaahtobileet tai mitään muutakaan hauskaa väliin. Jokainen uusi päivä on päivä lähempänä vaihto-oppilasvuoteni loppua, mutta sitä en halua vielä murehtia. Haluan elää tätä hetkeä ja nauttia tästä sekunnista, tämä on minun elämäni vuosi.

Kira lähti Itävaltaan elokuussa 2010 ja palaa takaisin koti-Suomeen kesä-heinäkuussa 2011.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti