Jotenkin lähteminen tuli lähemmäs kun tajusin, että isoin porukka yfulaisia Saksaanlähtijöitä lähti pari päivää sitten. Nyt on iso joukko hengenheimolaisia jo paikan päällä. Itse lennän pari viikkoa myöhemmin isäntäperheen lomajärjestelyjen vuoksi. Vähän on nyt semmoinen yksinäinen olo, mutta eiköhän se tästä, kun saa omat lähtöhässäkät kunnolla käyntiin.
Pakkaamiset ja tuliaiset vievät tietenkin paljon aivokapasiteettia ennen lähtöä, mutta samalla olen yrittänyt valmistautua henkiselläkin tasolla. Viime päivinä tunteet ovat vaihdelleet aikamoista vauhtia: saman päivän aikana voi aamupäivällä olla superinnoissaan ja yhtäkkiä illalla ihan kauhuissaan. On se vähän hassua, mutta kaiketi hyvinkin tavallinen ja normaali reaktio, kun tilanne on ihan uudenlainen. Harva on tässä iässä vielä viettänyt niin pitkää aikaa ilman vanhempia, varsinkaan ulkomailla.
Perheet sekä Suomessa että Saksassa ovat onneksi rohkaisemassa. Myös vanhojen vaihtareiden kokemukset ja kannustukset ovat tsempanneet tosi paljon epävarmoina hetkinä. Ja tietenkin myös muilta vaihtoonlähtijöiltä olen saanut korvaamatonta tukea. Puhuminen auttaa nyt ennen lähtöä ja varmasti myös sitten Saksassa.
Isäntäperhe on osoittautunut tosi avuliaaksi ja asiansa osaavaksi. Heidän avustuksella ollaan saatu hoidettua käytännönasioita koulujärjestelyistä bussikorttiin. Olen yrittänyt parhaani mukaan osoittaa kiitollisuutta ja nyt vaan toivon että gast-vanhempani ymmärtävät sähköpostieni epämääräiset lauserakenteet, jotka luultavasti nostaisivat jokaisen saksanopettajan ihon kananlihalle.. tällä hetkellä ymmärrettävyys on ehkä kuitenkin kielioppisääntöjä tärkeämpää.
Vaikka ajatus siitä, että muutaman viikon kuluttua olen jo Saksassa tuntuu nyt tosi jännittävältä ja tottapuhuen aika lailla hurjalta, en kuitenkaan missään nimessä kadu lähtöpäätöstäni. Vaihtarivuosi tuo varmasti niin paljon arvokkaita uusia kokemuksia, että plussalle jää varmasti!
Vilja lähti elokuussa 2010 Saksaan, Karlsruheen. Oman blogin osoite löytyy linkkilistasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti